Pitkän pohdinnan jälkeen eksyin blogiin kirjoittamaan omia tuntemuksia ja päivän mietteitä.
En olisi uskonut päättyväni tänne, itse kirjoittajana. Olen aina jutellut asiat läpi jonkun tärkeän elämässäni olevan ihmisen kanssa tai sulkenut sisäisen tuskani/ahdistukseni sydänlokerooni. On siellä tuntunut, ettei se kestäisi tätä painetta, jota koen välillä.. Mutta thank God, minulla on paljon rakkaita ihmisiä, jotka suostuvat kuuntelemaan minua.
Kirjoittelen siis blogiin... joskus tai useammin viikon aikana. Miltä fiilikset tuntuvat, miten jaksan.
Mutta sisältöä tulee ollessani (melkein) yksin täällä suuressa kaupungissa, kun tekemisen puute iskee. : )
First day, first step... I take the challenge.
Tuossa olet aika paljon kertonut omia ajatuksiasi ja kiinnostuksiasi. Huomaa myöskin, kuinka paljon olet vahvistunut ja kasvanut viime vuosista, kuinka muutuit kuopion aikana. Hyvin olet pärjännyt, vaikka se on tuonut paljon erilaisia esteitä joiden kautta olet jaksanut jatkaa matkaa.
VastaaPoistaHyvä sisko kulta, ole oma itsesi äläkä joku muu <3