2/26/2011

.when fear cuts your heart.

Pelko on inhottava asia... Se on kahle,.. et pääse siitä irti, se iskee väärään aikaan ja voimakkaasti..

Ja itse olen koettanut päästä omasta pelostani eroon:

minä pelkään humalaisia miehiä
... ihan älyttömästi.

Syy pelkoon on menneisyydestäni: noin kuusi tai seitsemän vuotta sitten äitini tutustui mukavaan mieheen; ystävällinen, piti meistä lapsista, vei meidät Tykkimäkeen kesäisin...
Mutta miehen todellinen puoli tuli esiin... Hän on narsisti.
Hän hakkasi äitiä (hakkasi silloin kun emme nähneet), humalapäissään huusi meille, piti melua yllä...
Muistan sen isänpäivän, kun tämä mies tuli humalapäissään vihaisena kotiin...
Tyytymätön
, ettei hänelle leivottu kakkua ja keitetty kahvia...
Ja muistan, miten äiti tuli meidän seuraan piirtämään,.. muistan äidin kyyneleet ja sen tuskan kasvot, jotka toivoivat tämän painajaisen loppuvan.   


Minua pelotti,.. niin paljon, etten tiennyt, miten pelastaa äidin tuosta hirviöstä...

Lopulta siskon, veljen ja äidin kanssa muutimme toiseen asuntoon ja mies jätti meidät rauhaan.. Ja niin me luulimme. 


Tähän päivään asti eron jälkeen mies on yrittänyt lähettää tekstiviestejä muutaman kerran kuussa äidillemme; haukkunut häntä, seksuaalisesti vietellä, kohottaa hänet maasta taivaisiin ja puhui meistä lapsista eroottiseen sävyyn.. Näitä viestejä on tullut jo viisi vuotta, eikä ne tunnu loppuvan.
Kun tapasin tämän miehen nuorena, siinä samalla rakentui kuvani mieheistä.. ja lopulta rakentui pelkoni, jonka olemassaoloa en aikaisemmin tajunnut...
 

Olen vain sulkenut sen sydämeeni ja vältellyt ottamasta sitä päivänvaloon.
 
Mutta pelkoni on vahvistunut, jos harjoittelupaikkaani tuli asiakkaaksi tulee vahvalle alkoholille tuoksuva, humalainen, aikuinen mies hieman korotetulla äänensävyllä, peitän paniikkini ja koetan palvella asiakasta säädyllisesti. Ja kun asiakas häipyy, karkaan vessaan ja itken hysteerisesti ahdistukseni pois. Minusta ei olisi yksinään baariin menijäksi.. Ties minkälaisen kohtauksen saisin ...
Mutta tämä on taakka, jota joudun kantamaan. En voi vältellä juoppoja juurikaan missään maassa, niitä on väkisin kaikkialla.

Haluaisin vain pärjätä enkä pelätä mitään...

2 kommenttia:

  1. Kaikki pelkää jotakin ja me joudumme elämään sen pelon kanssa, mutta iän kanssa opimme yleensä hieman hallitsemaan pelkoa. Niin ku sieki teit töissä ja pakko sanoa et olen ylpeä siusta <3

    VastaaPoista
  2. kiitän rakkaat. : ) toivon, että pystyisin hallitsemaan pelkoni ajan myötä..

    VastaaPoista

Share your comments, thank you.