.taking the big step?.

Monelle on käynyt selväksi, että olen uskovainen,... mutta en ole käytöksellisesti. Haluan elää, miten Jumala toivoisi kristittyjen elävän. Se elämä on vaativaa, joten olen tullut valintojen äärelle.
Minun pitäisi lopettaa:


1. Juominen
("Rakkaat ystävät. Kun kerran olemme saaneet tällaiset lupaukset, meidän tulee puhdistautua kaikesta ruumiin ja hengen saastaisuudesta ja Jumalaa peläten pyhittää elämämme kokonaan hänelle." 2. Korinttilaisille 7:1)

2. Kiroileminen

("Luopukaa nyt tekin tästä kaikesta: vihasta, kiukusta, pahuudesta, herjauksista ja siivottomista puheista." Kolossalaisille 3:8)

3. Rivojen sanominen/seksuaalisten sanojen käyttäminen

("Myöskään rivoudet, typerät jutut tai kaksimielisyydet eivät teille sovi, teidän suuhunne sopii kiitos. Tehän tiedätte hyvin, ettei kenelläkään siveettömällä eikä saastaisella ole osaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnasta, ei myöskään ahneella, sillä hän on epäjumalanpalvelija." Efesolaisille 5:4,5)

Minulla on monta kiusausta edessä, etten tiedä minkä polun valitsen.
Olen ollut uskovainen jo neljä vuotta ja nyt tuntuu, että olen keskellä valintojen meressä. 

Mutta... vaikka tulee ne valinnat eteeni päättämässäni polullani, saan voimaa Sanasta.

"Parempi vihannesvati ja ystävien seura kuin syöttöhärkä ja vihaiset katseet." Sananlaskujen kirja 15:17
 

Faith, don't leave my heart.

Hepr. 10:34

"Te kärsitte yhdessä vankilaan teljettyjen kanssa, te suostuitte iloiten siihen, että omaisuutenne riistettiin, sillä te tiesitte omistavanne parempaa, omaisuuden joka pysyy."

Myönnän, minulle on syytetty Jumalasta, kysyen miksi Hän on julma.. Miksi Hän sallii jonkun rakkaan kuoleman, vaikka tämä henkilö ei ole tehnyt mitään vääryyttä? Jolla oli vielä elämää jäljellä? Mutta tämä henkilö, joka syytti minua asiasta, ei uskonut mitään mitä sanoin Hänestä. Ei halunnut uskoa siihen, että tämä "pahuus" ei ole lähtöisin hänestä. 
Vaan tämä henkilö halusi uskoa omaan ajatukseensa, että Jumala sekä Jeesus halusi hänen kärsivän.
Joten minun oli pakko niellä ja kuunnella, kun henkilö purkasi patoutuneita tunteitaan.
Autoinpa häntä... kuuntelemalla, en moittimalla.

11:1

"Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä."

Joskus on tuntunut, että elän omassa fantasiassa, jossa uskon kaikkeen hyvään. Ja hyvä että uskon. 
Haluan auttaa ihmisiä.
Haluan rakastaa ihmisiä.
Haluan näyttää ihmisille, etten pelkää uskoa. Ja en koskaan kieltäisi uskoani.

Fil. 1:18

"Jos Hän on aiheuttanut sinulle vahinkoa tai on sinulle jotakin velkaa, pane se minun laskuuni."

Antaa mennä. Laittakaa minun laskuuni, haluan teille vain hyvää tälle elämälle ja sen jälkeiseen iankaikkisuuteen. Ja haluan teidän käsittävän, etten vedä marttyyrin roolia. 

Loppujen lopuksi, rakastan teitä virheineen että kuorineen. 

false sense of warning.

Ei.

Ahdistus sai nyt minuun otteen. . . syntyperää en löydä ja miksi...?

Miksi minua ahdistaa niin paljon, että haluan piiloutua peiton alle sohvalleni ja itkeä? Vain itkeä tämän hirviön sydämestäni, joka aiheuttaa sekavaa tunnetilaa ja halua vain sulkea itseni pois maailmasta?

Eilen tuntui, että kaikki oli hyvin. 

Minulla oli mukavaa luokkakavereiden kanssa pelatessamme Cluedoa, jutellen ystävälleni Skypen kautta ja nauttien loppuillasta.

Ja nyt iski tämä olotila heti aamusta. 

Miksi?

Minua vain itkettää...

Minua vain ahdistaa suunnattomasti...

Minä en enää tiedä, mitä teen itselleni.

Haluanko maata sohvallani itkien olotilani pois vai koettaa selittää jollekin ihmiselle, kun edes itsekään en tajua tätä olotilaani? ... Täysin tyhmää... täysin järjetöntä...

Voin vain toivoa, etten näe niitä painajaisia ensi yönä.. Koska en halua niitä takaisin.



Toivon, että ne painajaiset olisivat kuolleet jo uneissani...

Harha-askel.

Kaunis torstai-päivä.
Päivä alkoi normaalisti kuten jokainen aamu: syön, vähän käyn koneella, pakkaan ruuan valmiiksi, lähden töihin... mutta päättyy erilaisesti.

Töiden lomassa laittaessani jakkupuvun hihoja kiinni, sydämeen alkaa puristaa. Ilma tuntui raskaalta, päähän veri ei kierrä, heikottaa..
Koetin istahtaa aloilleen monta kertaa, mutta heti olon helpottaessa jatkoin hommia... ja muutaman minuutin päästä olotila tuli takaisin. Ajattelin tämän menevän ohi aikanaan, niin väistin sen pahan oloni. Mutta sitten sydämeen iski viiltävä kipu. Pomo huomasi valkoisen kalpeuden kasvoillani ja käski mennä lattialle lepäämään ottaen ohuen patjan, peiton ja tyynyn mukaan. Vaikka kuinka lepäsin ja jatkoin hommiani, se ahdistava tilanne tuli takaisin. Kiitän sitä ihanaa asiakasta (joka on sairaala-alan opettaja), joka huomasi olotilani ja käski tulemaan mukaan vieden minut sairaalaan. . . 
 
Vaikka loppujen lopuksi tiesin, ettei sieltä löydetä syytä tähän olotilaani.

Sairaalalla perillä odotin vuoroani kiltisti, mieshoitsu otti vastaan, otettiin EKG, kuunneltiin hengityksen kulkemista, kyseltiin samoja kysymyksiä mitä moni muukin kysyisi ja vietiin odottamaan lääkäriä. Ne pitkät kaksi tuntia olivat ahdistavat, kun sydän tuntui erittäin riutuneelta ja väsyneeltä.. ja en ole syönyt seitsemään tuntiin mitään. Tyydyin Jaffa-limppariin, mitä pystyin ostamaan kolikoilla.
Mutta lääkärin vastaanotolla nuori nainen tutki minut ja sanoi minulle suoraan, ettei minulla ole mitään vaivaa sydämessä: syke normaali ja hengitystiet kunnossa.

Siinäkö kaikki?
Miksi jotenkin alusta asti tiesin ettei löytyisi mitään, mutta silti olin todella pettynyt ja tyytymätön?

En osannut pidätellä itkuani ja naislääkäri hämmästyi olotilaani. "Miten minä saan sinut piristymään, ettei sinun olotila pahentuisi?"

Vitun hyvä kysymys, laitan vaan feikin hymyn, menen vessaan ja itken turhautumiseni pois.
Kelpaako?

Mutta päivä ei mennyt pilalle, sen sijaan menin taksikyydillä takaisin töihin ja taksikuski oli niin mukava (+komea<3), että kuunteli tämänpäiväisen olotilani ja antoi numeronsa minulle:
"Jos joskus tarvitset taksikyytiä, niin voimme jutella lisää sairauksista ;)"

Miten joku päivä voi oikeasti kääntyä päälaelleen? : D Olen vieläkin hämmentynyt päivän onnistumisesta...
Mutta päädyin lopulta siihen tulokseen, etten ole viime aikoina syönyt tarpeeksi, tehnyt ylitöitä ja nukkunut muutamia päiviä viikossa huonosti..
 
Aloitan läskikuurin, muuta en keksi.