Kaunis torstai-päivä.
Päivä alkoi normaalisti kuten jokainen aamu: syön, vähän käyn koneella, pakkaan ruuan valmiiksi, lähden töihin... mutta päättyy erilaisesti.
Töiden lomassa laittaessani jakkupuvun hihoja kiinni, sydämeen alkaa puristaa. Ilma tuntui raskaalta, päähän veri ei kierrä, heikottaa..
Koetin istahtaa aloilleen monta kertaa, mutta heti olon helpottaessa jatkoin hommia... ja muutaman minuutin päästä olotila tuli takaisin. Ajattelin tämän menevän ohi aikanaan, niin väistin sen pahan oloni. Mutta sitten sydämeen iski viiltävä kipu. Pomo huomasi valkoisen kalpeuden kasvoillani ja käski mennä lattialle lepäämään ottaen ohuen patjan, peiton ja tyynyn mukaan. Vaikka kuinka lepäsin ja jatkoin hommiani, se ahdistava tilanne tuli takaisin. Kiitän sitä ihanaa asiakasta (joka on sairaala-alan opettaja), joka huomasi olotilani ja käski tulemaan mukaan vieden minut sairaalaan. . .
Vaikka loppujen lopuksi tiesin, ettei sieltä löydetä syytä tähän olotilaani.
Sairaalalla perillä odotin vuoroani kiltisti, mieshoitsu otti vastaan, otettiin EKG, kuunneltiin hengityksen kulkemista, kyseltiin samoja kysymyksiä mitä moni muukin kysyisi ja vietiin odottamaan lääkäriä. Ne pitkät kaksi tuntia olivat ahdistavat, kun sydän tuntui erittäin riutuneelta ja väsyneeltä.. ja en ole syönyt seitsemään tuntiin mitään. Tyydyin Jaffa-limppariin, mitä pystyin ostamaan kolikoilla.
Mutta lääkärin vastaanotolla nuori nainen tutki minut ja sanoi minulle suoraan, ettei minulla ole mitään vaivaa sydämessä: syke normaali ja hengitystiet kunnossa.
Siinäkö kaikki?
Miksi jotenkin alusta asti tiesin ettei löytyisi mitään, mutta silti olin todella pettynyt ja tyytymätön?
En osannut pidätellä itkuani ja naislääkäri hämmästyi olotilaani. "Miten minä saan sinut piristymään, ettei sinun olotila pahentuisi?"
Vitun hyvä kysymys, laitan vaan feikin hymyn, menen vessaan ja itken turhautumiseni pois.
Kelpaako?
Mutta päivä ei mennyt pilalle, sen sijaan menin taksikyydillä takaisin töihin ja taksikuski oli niin mukava (+komea<3), että kuunteli tämänpäiväisen olotilani ja antoi numeronsa minulle:
"Jos joskus tarvitset taksikyytiä, niin voimme jutella lisää sairauksista ;)"
Miten joku päivä voi oikeasti kääntyä päälaelleen? : D Olen vieläkin hämmentynyt päivän onnistumisesta...
Mutta päädyin lopulta siihen tulokseen, etten ole viime aikoina syönyt tarpeeksi, tehnyt ylitöitä ja nukkunut muutamia päiviä viikossa huonosti..
Aloitan läskikuurin, muuta en keksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Share your comments, thank you.