Varoitan, ei kovin positiivista tekstiä tulossa.
Minä en yhtään tiedä, miten kauan jaksan tätä menoa.
Vaikka koulujen pitkät päivät ovat vasta alussa, olen jo väsynyt. Minua ei kiinnosta, minua ei huvita tehdä mitään projektia vedestä. ERITYISESTI jos meillä on niin monta tehtävää annettu eri kurssista ja sanotaan, että tehdään KOULUN JÄLKEEN.
Joo, minä todellakin jaksan klo 16.30 jälkeen tehdä kouluhommia, kun menen takaisin kämpille ja olen siellä perillä n. viiden aikoihin ja tiedän, miten paljon hommia odottaa siellä ja miten moni asia vainoaa minua.
Ja vielä pitää stressaantuneena odotella, kun pääsisi kuulemaan, saako kesätöitä ja jos ei saa, niin pitää etsiä sitten harjoittelupaikka lyhyessä ajassa.
Kaikkien näiden asioiden aiheuttamat paineet näen jo kehostani:
Näen, kuinka kylkiluut tuntuvat ja loistavat nahkani alta.
Kuinka rinnat ovat kuihtuneet pois
Kuinka hartiani ja niskani ovat muuttuneet koviksi lihoiksi
Kuinka kasvojeni ne pyörteät piirteet ovat kadonneet
ja näen kalpean tytön, jonka en tunnista itsekseni.Ja olen kyllästynyt katsomaan itseäni. En osaa arvostaa itseäni .. enkä tiedä, osaanko
luokitella ulkonäköäni mihinkään suuntaan.
Ja yhteyksien ottaminen ulkopuoliseen maailmaan vaan vähenee.
Minä en vaan yksinkertaisesti jaksa, vaikka kuinka kaipaan ja tarvitsen sitä.
Mikä minua vaivaa?
Hakisinko apua, vaikka tiedän, ettei minua oteta tosissaan?
Ne näkisivät minut vain yhden nuoren kaikkien muiden joukosta, jonka ongelmat ovat paljon pienet verrattuna muihin ongelmanuoriin.
Ei, minun on pakko jaksaa ja selviytyä tästä.
Keho, kestä vielä kesään asti niin sitten saat levätä.
3/31/2012
2/01/2012
Kiitän Luojaani sinusta.
Tittelin mukaan haluan jakaa tämän kappaleen sanat teille että rakkaalle ystävälleni, Empulle.
I love you, my dear,... like a ground loves the rain.
Niin poika tyttöään rakastaa
Kuin ei olisi muita täällä lainkaan
Ja haluaa, tahtoo päivästä toiseen kantaa
Iloja ja suruja
Jakavat salaisuuksia ja kaipuu on liian kaunista
Ei sitä voi sanoin kuvailla
Paitsi näin:
Kiitän Luojaani sinusta
Kiitän Luojaani sinusta
Niin äiti lastaan tuudittaa
Hellimmin käsivarsillaan
Ja haluaa, tahtoo elämän opettaa
Kyynelillään kostuttaa sen maan
Jolla lapsensa hiljaa kasvaa saa
Yön syliin hiuksiaan silittää
Ja jättää uneen lämpimään
Kuiskaa näin:
Kiitän Luojaani sinusta
Kiitän Luojaani sinusta
Niin ystäväänsä vuoteessaan
Rukouksissaan muistaa
Ja haluaa kiitoksen taivaisiin kohottaa
Vietetyistä öistä saa
Aamun valvotuista laulamaan
Yhdessä yössä kun oppivat toistensa sielut tuntemaan
Laulu kiirii halki maan
Kiitän Luojaani
Kiitän Luojaani sinusta
Kiitän Luojaani sinusta
Kiitän päivistä
Kiitän hetkistä
Valvotuista öistä
Kiitän sydämen retkistä, syleilyistä, noista rakkauden töistä
I love you, my dear,... like a ground loves the rain.
Niin poika tyttöään rakastaa
Kuin ei olisi muita täällä lainkaan
Ja haluaa, tahtoo päivästä toiseen kantaa
Iloja ja suruja
Jakavat salaisuuksia ja kaipuu on liian kaunista
Ei sitä voi sanoin kuvailla
Paitsi näin:
Kiitän Luojaani sinusta
Kiitän Luojaani sinusta
Niin äiti lastaan tuudittaa
Hellimmin käsivarsillaan
Ja haluaa, tahtoo elämän opettaa
Kyynelillään kostuttaa sen maan
Jolla lapsensa hiljaa kasvaa saa
Yön syliin hiuksiaan silittää
Ja jättää uneen lämpimään
Kuiskaa näin:
Kiitän Luojaani sinusta
Kiitän Luojaani sinusta
Niin ystäväänsä vuoteessaan
Rukouksissaan muistaa
Ja haluaa kiitoksen taivaisiin kohottaa
Vietetyistä öistä saa
Aamun valvotuista laulamaan
Yhdessä yössä kun oppivat toistensa sielut tuntemaan
Laulu kiirii halki maan
Kiitän Luojaani
Kiitän Luojaani sinusta
Kiitän Luojaani sinusta
Kiitän päivistä
Kiitän hetkistä
Valvotuista öistä
Kiitän sydämen retkistä, syleilyistä, noista rakkauden töistä
1/17/2012
Faith, don't leave my heart.
Hepr. 10:34
"Te kärsitte yhdessä vankilaan teljettyjen kanssa, te suostuitte iloiten siihen, että omaisuutenne riistettiin, sillä te tiesitte omistavanne parempaa, omaisuuden joka pysyy."
Myönnän, minulle on syytetty Jumalasta, kysyen miksi Hän on julma.. Miksi Hän sallii jonkun rakkaan kuoleman, vaikka tämä henkilö ei ole tehnyt mitään vääryyttä? Jolla oli vielä elämää jäljellä? Mutta tämä henkilö, joka syytti minua asiasta, ei uskonut mitään mitä sanoin Hänestä. Ei halunnut uskoa siihen, että tämä "pahuus" ei ole lähtöisin hänestä.
Vaan tämä henkilö halusi uskoa omaan ajatukseensa, että Jumala sekä Jeesus halusi hänen kärsivän.
Joten minun oli pakko niellä ja kuunnella, kun henkilö purkasi patoutuneita tunteitaan.
Autoinpa häntä... kuuntelemalla, en moittimalla.
11:1
"Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä."
Joskus on tuntunut, että elän omassa fantasiassa, jossa uskon kaikkeen hyvään. Ja hyvä että uskon.
Haluan auttaa ihmisiä.
Haluan rakastaa ihmisiä.
Haluan näyttää ihmisille, etten pelkää uskoa. Ja en koskaan kieltäisi uskoani.
Fil. 1:18
"Jos Hän on aiheuttanut sinulle vahinkoa tai on sinulle jotakin velkaa, pane se minun laskuuni."
Antaa mennä. Laittakaa minun laskuuni, haluan teille vain hyvää tälle elämälle ja sen jälkeiseen iankaikkisuuteen. Ja haluan teidän käsittävän, etten vedä marttyyrin roolia.
Loppujen lopuksi, rakastan teitä virheineen että kuorineen.
"Te kärsitte yhdessä vankilaan teljettyjen kanssa, te suostuitte iloiten siihen, että omaisuutenne riistettiin, sillä te tiesitte omistavanne parempaa, omaisuuden joka pysyy."
Myönnän, minulle on syytetty Jumalasta, kysyen miksi Hän on julma.. Miksi Hän sallii jonkun rakkaan kuoleman, vaikka tämä henkilö ei ole tehnyt mitään vääryyttä? Jolla oli vielä elämää jäljellä? Mutta tämä henkilö, joka syytti minua asiasta, ei uskonut mitään mitä sanoin Hänestä. Ei halunnut uskoa siihen, että tämä "pahuus" ei ole lähtöisin hänestä.
Vaan tämä henkilö halusi uskoa omaan ajatukseensa, että Jumala sekä Jeesus halusi hänen kärsivän.
Joten minun oli pakko niellä ja kuunnella, kun henkilö purkasi patoutuneita tunteitaan.
Autoinpa häntä... kuuntelemalla, en moittimalla.
11:1
"Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä."
Joskus on tuntunut, että elän omassa fantasiassa, jossa uskon kaikkeen hyvään. Ja hyvä että uskon.
Haluan auttaa ihmisiä.
Haluan rakastaa ihmisiä.
Haluan näyttää ihmisille, etten pelkää uskoa. Ja en koskaan kieltäisi uskoani.
Fil. 1:18
"Jos Hän on aiheuttanut sinulle vahinkoa tai on sinulle jotakin velkaa, pane se minun laskuuni."
Antaa mennä. Laittakaa minun laskuuni, haluan teille vain hyvää tälle elämälle ja sen jälkeiseen iankaikkisuuteen. Ja haluan teidän käsittävän, etten vedä marttyyrin roolia.
Loppujen lopuksi, rakastan teitä virheineen että kuorineen.
1/13/2012
false sense of warning.
Ei.
Ahdistus sai nyt minuun otteen. . . syntyperää en löydä ja miksi...?
Miksi minua ahdistaa niin paljon, että haluan piiloutua peiton alle sohvalleni ja itkeä? Vain itkeä tämän hirviön sydämestäni, joka aiheuttaa sekavaa tunnetilaa ja halua vain sulkea itseni pois maailmasta?
Eilen tuntui, että kaikki oli hyvin.
Minulla oli mukavaa luokkakavereiden kanssa pelatessamme Cluedoa, jutellen ystävälleni Skypen kautta ja nauttien loppuillasta.
Ja nyt iski tämä olotila heti aamusta.
Miksi?
Minua vain itkettää...
Minua vain ahdistaa suunnattomasti...
Minä en enää tiedä, mitä teen itselleni.
Haluanko maata sohvallani itkien olotilani pois vai koettaa selittää jollekin ihmiselle, kun edes itsekään en tajua tätä olotilaani? ... Täysin tyhmää... täysin järjetöntä...
Voin vain toivoa, etten näe niitä painajaisia ensi yönä.. Koska en halua niitä takaisin.
Toivon, että ne painajaiset olisivat kuolleet jo uneissani...
Ahdistus sai nyt minuun otteen. . . syntyperää en löydä ja miksi...?
Miksi minua ahdistaa niin paljon, että haluan piiloutua peiton alle sohvalleni ja itkeä? Vain itkeä tämän hirviön sydämestäni, joka aiheuttaa sekavaa tunnetilaa ja halua vain sulkea itseni pois maailmasta?
Eilen tuntui, että kaikki oli hyvin.
Minulla oli mukavaa luokkakavereiden kanssa pelatessamme Cluedoa, jutellen ystävälleni Skypen kautta ja nauttien loppuillasta.
Ja nyt iski tämä olotila heti aamusta.
Miksi?
Minua vain itkettää...
Minua vain ahdistaa suunnattomasti...
Minä en enää tiedä, mitä teen itselleni.
Haluanko maata sohvallani itkien olotilani pois vai koettaa selittää jollekin ihmiselle, kun edes itsekään en tajua tätä olotilaani? ... Täysin tyhmää... täysin järjetöntä...
Voin vain toivoa, etten näe niitä painajaisia ensi yönä.. Koska en halua niitä takaisin.
Toivon, että ne painajaiset olisivat kuolleet jo uneissani...
1/11/2012
frustrated like caged animal
"Pitäisi varmaan kasvattaa hiukset pidemmiksi."
"Hieno ajatus, sinusta voisi tulla naisen näköinen."
Vaikka tuo edellinen lause oli vitsin puoleinen, silti se jäi vähän kaivaamaan sisälle.
voisi. tulla. naisen. näköinen.
Ja en ole koskaan ollut? En silloin, kun täytin 18-vuotta ja omistin vielä "pitkät" hiukset?
Ja se ei tee minusta naista, kun kuuntelen raskaampaa musiikkia? Ja se ei tee naista kun vähän pukeutuu poikamaisesti?
Ja en ole mahtanut ajatuksilleni mitään, kun alkanut huomata, että ihmiset oikeasti TUIJOTTAVAT minua . Savonlinnassa se ei ole samanlaista, mutta täällä Kuopiossa se tuntuu olevan yleistä. Ihan häiritsee.
Naisille sorrun mulkkaamaan, vaikka he eivät tahallaan tuijota.. Mutta taas miehille joko mulkkaan tai teen ihmettely-katseen. Hetikö siinä päät kääntyy. Jos tästä laskettaisiin pisteitä, olisin aika master-tasoa.
Ja pääsinpä koulun penkeille. Alussa on aika helpon puoleista, mutta kyllä se tästä "paranee"..
Urh,. saapa ajatuksia pyörimään muualle ja näkemään luokkakavereita erilaisin mielin.
Mutta kunhan muistaisi ottaa yhteyttä ulkopuoliseen maailmaan. . . jotka oikeasti välittävät.
12/04/2011
.road like meeting stranger.
Viime ajan tuntemukset ovat olleet aikamoiset:
Olen tuntenut:
- surua
- suurta iloa
- mielihyvää
- ahdistusta
- laiskuutta
- ja suurta nälkää kokea jotain uutta.
Opiskelut menee liian helposti ja tylsiksi, niin tämän hetkinen elämäntilanne on samassa tilassa. Tulee enemmän datailtua ja nähtyä ihmisiä enemmän. Tietenkään en ole laiminlyönyt koulutehtäviä esim. äidinkielen kirjoituksia. Kaikki on kirjoitettu, mitä on annettu tehtäväksi. Ovat vain tulostusta vaille valmis... mutta ongelmana on se, että koulussa ei saada aikaiseksi mitään. Päivänselvää teoriaa tunneilla, ryhmätyö kokoamista vaille valmis ja siihen ei mene kuin tunti aikaa tehdä 15-20 minuutin esitys. Ja ryhmätehtävän esittäminen alkaa 20.12. Että aikaa on...
Joululahjoja aloittelen kohtapuolin tekemään, kunhan tuki pamahtaa tilille ja pääsee vihdoin ja viimein tekemään. : ) Ah, sitä tekemisen iloa! <3
Ja aikaakin riittää. : ) Sitten ongelmana on itse antaminen.. Hmmm.. pitää sitten lähettää postissa tai reissata. : D
Nyt voin toivoa, että koulu alkaisi hiljalleen mennä vaativammaksi, muuten menetän opiskeluhaluni.. Mutta eiköhän se tästä, pienmuotoinen loma on menossa ja muutaman viikon päästä alkaa joululoma. : ) <3 Omnom, jouluruokaa ja suklaata. <3...
(eiiiii,... en ole herkkusuu tai mitään...)
Näyttää olevan pienmuotoinen lumimyrsky menossa, toivotaan lunta nyt tälle kalsealle Suomelle.. ^__^
Olen tuntenut:
- surua
- suurta iloa
- mielihyvää
- ahdistusta
- laiskuutta
- ja suurta nälkää kokea jotain uutta.
Opiskelut menee liian helposti ja tylsiksi, niin tämän hetkinen elämäntilanne on samassa tilassa. Tulee enemmän datailtua ja nähtyä ihmisiä enemmän. Tietenkään en ole laiminlyönyt koulutehtäviä esim. äidinkielen kirjoituksia. Kaikki on kirjoitettu, mitä on annettu tehtäväksi. Ovat vain tulostusta vaille valmis... mutta ongelmana on se, että koulussa ei saada aikaiseksi mitään. Päivänselvää teoriaa tunneilla, ryhmätyö kokoamista vaille valmis ja siihen ei mene kuin tunti aikaa tehdä 15-20 minuutin esitys. Ja ryhmätehtävän esittäminen alkaa 20.12. Että aikaa on...
Joululahjoja aloittelen kohtapuolin tekemään, kunhan tuki pamahtaa tilille ja pääsee vihdoin ja viimein tekemään. : ) Ah, sitä tekemisen iloa! <3
Ja aikaakin riittää. : ) Sitten ongelmana on itse antaminen.. Hmmm.. pitää sitten lähettää postissa tai reissata. : D
Nyt voin toivoa, että koulu alkaisi hiljalleen mennä vaativammaksi, muuten menetän opiskeluhaluni.. Mutta eiköhän se tästä, pienmuotoinen loma on menossa ja muutaman viikon päästä alkaa joululoma. : ) <3 Omnom, jouluruokaa ja suklaata. <3...
(eiiiii,... en ole herkkusuu tai mitään...)
Näyttää olevan pienmuotoinen lumimyrsky menossa, toivotaan lunta nyt tälle kalsealle Suomelle.. ^__^
10/22/2011
Deep breath & needle in the hearth
Loma häämöttää jo loppuaan. Enää huominen jäljellä lomaa.
Astuttuani kämppäni sisälle, tunsin hiljaisuuden menevän vartaloni lävitse ja tajusin olevani vihdoin yksin. Mikään ei tuntunut niin hyvälle kun ei tarvinnut olla toisen armoilla ja sai hengähtää.
Soittaa sitä musiikkia mitä halusit.
Ottaa vaatteet pois ilman mitään pelkoa.
Mennä nukkumaan silloin kuin haluaa.
Ihana vapaus.
Mutta sen tiedän, etten viihdy pitkään yksinäni.
Noin yhden vuorokauden tykkään ottaa etäisyyttä ihmisiin ja sitten alan kamalasti kaivata sosiaalista kontaktin ottamista.
Ja ikävästi huomasin, että en viihdy niin paljon äidin kanssa mitä viimeksi.
Äiti on minulle todella rakas...
mutta tuntuu, ettei hän kuuntele syvälle asti.
Ja kuinka hän purkaa turhautumisensa minuun.. jutellen summan mutikassa omasta asunnostaan sisustusharrastuksestaan ja vittuilee omasta kivustaan..
Mutta loman aikana hän ei ole kysynyt vakavasti minun vointiani.. Ei kertaakaan, koko viikon aikana..
Ja vain nämä lauseet jäi syvälle asti mieleeni.
"Ei kukaan nykyään kuuntele minua..."
"Olen läski, painan liikaa..."
"Kukaan mies ei välitä minusta, olen varmaan niin paska ihminen.."
"Sinä ja siskosi tuijotatte vaan omaa napaanne, ette oikein toisista ihmisistä välitä.."
Miten minä vakuutan omalle äidilleni, ettei hän ole läski ja hän todellakin on ihanin ihminen maailmassa..?
Ja miten pahalta tuntuu, kun oma äiti, se peruskallio elämässäsi ja se totuuden ääni, haukkuu sinua itsekkääksi ihmiseksi, vaikka kuinka yrität kuunnella hänen suruaan ja olla hyvä muille ihmisille.. ja koittaa olla se tuki ja turva..
En halunnut äidin edessä itkeä. Nielin sen ja vittuilin takaisin hymysuin. . .
Vaikka todellisuudessa se koski henkisesti niin paljon, etten saanut seuraavana yönä unta . . . ja ruoka ei maistunut koko päivänä.
Vaikka tämä tuntuu teille tyhmältä, mutta äitini on todella tärkeä ja hänen avullaan olen selviytynyt elämässäni. Ja haluan myös auttaa häntä....
Mutta nyt tunnen, että on aika olla vähän erillään ja ottaa itsenäisesti omat askeleet elämäänsä. Tosissaan, äidin uusi koti ei tunnu omalle turvapaikalle,.. vaan vankilalta hänen armoillaan. Hyvä, että pääsen pois sieltä muiden rakkaiden ihmisien luokse.
Kiitän heitä, olette Jumalan lahjoja minulle . .
Astuttuani kämppäni sisälle, tunsin hiljaisuuden menevän vartaloni lävitse ja tajusin olevani vihdoin yksin. Mikään ei tuntunut niin hyvälle kun ei tarvinnut olla toisen armoilla ja sai hengähtää.
Soittaa sitä musiikkia mitä halusit.
Ottaa vaatteet pois ilman mitään pelkoa.
Mennä nukkumaan silloin kuin haluaa.
Ihana vapaus.
Mutta sen tiedän, etten viihdy pitkään yksinäni.
Noin yhden vuorokauden tykkään ottaa etäisyyttä ihmisiin ja sitten alan kamalasti kaivata sosiaalista kontaktin ottamista.
Ja ikävästi huomasin, että en viihdy niin paljon äidin kanssa mitä viimeksi.
Äiti on minulle todella rakas...
mutta tuntuu, ettei hän kuuntele syvälle asti.
Ja kuinka hän purkaa turhautumisensa minuun.. jutellen summan mutikassa omasta asunnostaan sisustusharrastuksestaan ja vittuilee omasta kivustaan..
Mutta loman aikana hän ei ole kysynyt vakavasti minun vointiani.. Ei kertaakaan, koko viikon aikana..
Ja vain nämä lauseet jäi syvälle asti mieleeni.
"Ei kukaan nykyään kuuntele minua..."
"Olen läski, painan liikaa..."
"Kukaan mies ei välitä minusta, olen varmaan niin paska ihminen.."
"Sinä ja siskosi tuijotatte vaan omaa napaanne, ette oikein toisista ihmisistä välitä.."
Miten minä vakuutan omalle äidilleni, ettei hän ole läski ja hän todellakin on ihanin ihminen maailmassa..?
Ja miten pahalta tuntuu, kun oma äiti, se peruskallio elämässäsi ja se totuuden ääni, haukkuu sinua itsekkääksi ihmiseksi, vaikka kuinka yrität kuunnella hänen suruaan ja olla hyvä muille ihmisille.. ja koittaa olla se tuki ja turva..
En halunnut äidin edessä itkeä. Nielin sen ja vittuilin takaisin hymysuin. . .
Vaikka todellisuudessa se koski henkisesti niin paljon, etten saanut seuraavana yönä unta . . . ja ruoka ei maistunut koko päivänä.
Vaikka tämä tuntuu teille tyhmältä, mutta äitini on todella tärkeä ja hänen avullaan olen selviytynyt elämässäni. Ja haluan myös auttaa häntä....
Mutta nyt tunnen, että on aika olla vähän erillään ja ottaa itsenäisesti omat askeleet elämäänsä. Tosissaan, äidin uusi koti ei tunnu omalle turvapaikalle,.. vaan vankilalta hänen armoillaan. Hyvä, että pääsen pois sieltä muiden rakkaiden ihmisien luokse.
Kiitän heitä, olette Jumalan lahjoja minulle . .
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)