stop excisting and start living.

Olin kadottanut itseni kesällä tähän nykypäivään asti.. Luulin löytäneeni itseni, mutta menetin itseni, kiittäen kesäpaikan pomoani. Kukaan ei ole polkenut itsetuntoani niin paljon kuin hän. Enkä ole itkenyt näin usein ja voimakkaasti jonkun ihmisen sanoista.

Hetki hetkeltä mureni usko omiin taitoihini, sosiaalisiin taitoihini... ja lopulta usko itseeni. Koetin työskennellä asiakkaiden edessä, kuin mitään ei olisi tapahtunut, mutta kämpällä itkin pahan oloni pois ja jutellen rakkaille ihmisilleni. Tähän päivään asti inhottaa jo ajatella asiaa, mutta pitää se käsitellä. Pelkään pomoani sen verran, että välttelen näkeväni häntä. Aion rakentaa itseni uudestaan ja löytää itseni uudelleen. Vahvempana ja positiivisena.

 Loppujen lopuksi tämä päivä on mennyt miettiessäni, mitä minä oikeasti olen? Hyvät että huonot puoleni, mitä rakastan, mitä inhoan, mitä pelkään... tämä vei pitkän ajan pohtia asiaa, kun ei sitä ennen harrastanut itsensä tutkimista. 

Sen myönnän, että olen huono keskittymään, pienmuotoinen marttyyri, liian helposti loukkaantuva, huono pokerinaama ja  pidän itselläni pahan oloni, jolloin en osaa syödä kunnolla... Mutta taas rakastan perhettäni että ystäviäni yli kaiken, olen empaattinen, halailen ihmisiä joita en ole nähnyt vähään aikaan, kuuntelen ihmisiä mieluumin kuin puhun, haluan auttaa ja neuvoa ihmisiä elämässä eteenpäin, etteivät tekisi samoja virheitä kuten minä. 

Mutta koen ihmisen muuttuvan hiljalleen, kun elämä kohlii ja nostaa ylös. Kukaan ei ole täydellinen, niin siihen ei kannata tähdätä. Koettaa vaan olla sellainen, minkä kokee olevansa. 

Kiitän todella paljon ihmisiä, jotka ovat kulkeneet vierelläni eivätkä päästäneet irti minusta...

Kiitän, rakkaat.... 

Minä kiitän, että teitte minusta ihmisen.

tasting my needs.

Kaksi yötä sitten heräsin pakottavaan tunteeseen:  

kaipasin lämpöä vierelleni. 

En kaivannut seksiä tai mitään himokkaita suudelmia.. Vain hentoja suudelmia, lämpöä, halauksia, käsiä jotka vaeltelisi vartalollani..  

Kaipasin kosketusta niin älyttömästi. 
Keneltäkään en voi vaatia tätä, kun en uskalla antaa ketä tahansa koskettaa ja suudella minua. Mutta mistä saan sen lohdun?  



Ja tiedän ja ymmärrän, ettei haaveilu auta, vaan pitää etsiä se henkilö, johon haluaa luottautua. Mutta etsimälläkään ei voi löytyä. 

Näin neljän vuoden sinkkuna voin sanoa, että se henkilö sattuu paikalle, kun sitä vähiten odottaa.

Olen kokeillut erilaisia ihmisiä, jutellut ja ihastunut. Mutta vain yhden kanssa olen antanut suukkoja. En anna vartaloani niin helpolla ja en kenelle tahansa. 

Joskus on tullut sellaisia tunnetiloja, että tekisi mieli vaan käydä kiinni ja antaa himoille vallan. Antaa vartalolle vallan tehdä oman halun mukaan...

Kaupungilla on tullut vastaan monen monta komeaa yksilöä, jotka voisi vaan kaapata mukaan.. Puhumattakaan niiden selkien leveydestä (myönnän, selkäfetissi <3).. 
Kosketuskiintiö ei oikein tule täyteen, vaikka itseään koskettaisi ties monta kertaa.

Loppujen lopuksi tarvitsen sen toisen osapuolen, haluan seikkailla toisen vartalossa kuin tutkimusmatkalla... 
Käydä läpi kukkulat, syventeet ja haistaa karkeaa ihon tuoksua. 
Tuntea sormenpäissäni karvojen karheus, luut nahan päältä ja huulien pehmeyden. 

Voi, miten kaipaan miehen vartaloa ... ja sen voimakasta ihon tuoksua.
Pitääkin olla vaativa maku miehiä kohtaan, kun en anna itseäni niin helpolla. : D
Mutta sainpa himoani purettua tekstiin,.. ainenkin osan.. ^__^;;

New road.

Sitä on tullut oltua Savonlinnassa kaksi viikkoa. Sainpa nähdä rakasta perhettäni, viettää aikaa ystävieni kanssa ja hoidettua kämppä- että kouluasiat pois alta. 
Mutta ne kaksi viikkoa menikin nopeasti. 

Tänään tuli purattua muuttopahvilaatikot ja laitettua tavarat omiin paikkoihin. Plus tuli siivottua ja puhdistettua vessa .. hyi hitto, miten pönttö voi haista... Ja nyt jumittelen tässä ja ihmettelen, mitä teen nämä viimeiset kaksi viikkoa. Haluaisin niin käväistä viikonloppuna Savonlinnassa, mutta mistä matkustamiseen menevä raha?
Oma rahatilanne on jo niin tiukalla, ettei ole varaa hengittää... Ja suunnitteilla olisi verhoilla sohva, ommella uudet koristetyynyt ja verhot kämppään. Ja tehdä iso kangastaulu, riippuen onko pingoitettu puukehyiksiin vai ommellaan päärmeet, johon pujotetaan puukeppi ja laitetaan roikkumaan. Huuuuhhhh... rahaa menee jo kankaaseen.. tai säästän rahan myöhempään aikaan.

Ja ajatella: koulukin alkaa parin viikon päästä ja vieläpä Muotoiluakatemia. Tittelikin jo kutittelee mukavasti kielessä, en voi vieläkään uskoa, että pääsin sinne. Tuntuu, että olen ottanut askeleen eteenpäin aikuisuuteen. Ja askeleen erakoitumiseen. Pitää se tottua olemaan yksinkin... Mutta saatan pummiutua jonkun luona, kun kaipaa aina ihmisen seuraa. ;D  Katsellaan, mitä tämä tie tuo tullessaan... olen samaan aikaan hämilläni että innoissani.. : 3

                                " Tämä päivä on aina täällä,
                                       huominen ei koskaan "

No more dreaming.

Pakko myöntää, minulta on turha odottaa jokapäiväistä päivitystä täältä blogistani, kirjoitan tähän ajatukseni ja katson, mihin tämä etenee. 
Tilanneraportti: kesätyö Kuopiossa, kämppä Neulamäellä.
Olotila: vakaa, mutta onnellinen . . .  luulisin.
Kun en tuonut muuttokerrallani kannettavaa tai muuta viihdettävä suuren tavaralastin takia, minulla oli aikaa olla itseni kanssa. Ei mitään taustamusiikkia, ei telkkaria päällä keskustelemassa minulle... vain minä ja itseni.
Kävin sieluni matkan rauhassa ja koen itseni enemmän ja enemmän, jota olen työntänyt pois. En ole osannut tunnistaa itseäni, kuka aidosti olen. Mutta monta faktaa myönnän itsestäni: en osaa ottaa kunnolla ihmisiin yhteyttä, haluan jatkuvasti miellyttää, älyttömän tunnollinen töissä eikä voi sietää omia epäonnistumisia/vihreitä ja ottaa itseensä niin, että sielu ratkeaa. Vaikka virheet olisivat pienet ja vähäiset, koen ne suurina esteinä alussa, mutta rauhoitettuani en tajua, miksi vedin herneitä nenään yhdestä pienestä ongelmasta.
Mutta vaikka olisikin esteitä ja haasteita, kaipaan tällä hetkellä suurinta haastetta elämääni: 
parisuhdetta.
Vaikka käsketään nauttia sinkkuudesta, en koe tätä elämäni parhaina hetkinä kun elämäkin on käyty n. 20%. Ei tässä mitään, sinkkuna voin keskittyä ystäviin ja omiin juttuihin. Mutta seurustelu saisi minut pitämään muihinkin ihmisiin yhteyttä. Se kasvattaisi minut että rikkoisi uudelleen ja uudelleen. Kuten sanotaan, ainoa tie on ylöspäin. . . eikä alaspäin ole enää paluutta. Voinko toivoa matkan varrelta turvan ja sydämelleni lämpimän sylin.? Onko liikaa pyydetty.? 

Last week.

Kuopio ... Olen sinun luonasi enää viikon.

Työharjoittelu päättyy kohta puolin, arviointi tehdään ja kiidän takaisin Savonlinnaan. 

Siinäpä sitten alkaa päättötyön teko...
Mutta tuntuu, että en ole tehnyt mitään erityisempää Kuopiossa kuin mitä ollut töissä. Jopa tehnyt ylityötunteja, kun asuntolassa en osaa viihtyä. Pitäisikö minun soittaa sille taksikuskille ja viettää hänen kanssaan biljatdi-ilta? Voisin myös pitää jonkun illan Empun kanssa.. sellaisen mahtavan. ; ) 

Ties milloin seuraavaksi nähdään...

 

My top 3 man ; )

Nyt voisin vetäistä tähän väliin positiivisempaa tekstiä, on minulla muutakin elämää kuin työharjoitteluni ^__^;;

Ajattelin listata miehistä, jotka komeudellaan että lahjoillaan ovat vallaneet sydämeni. <3 Joten jaan tämän ilon teidän kanssanne ja toivon, että joku näistä namuista valtaisi teidänkin sydämenne.
Creditsit Sinille. ; )
  
HUOM! Miehet eivät ole tärkeysjärjestyksessä, ne vain tulevat mieleen omassa tahdissa.. : D

1. Yusuke Yamamoto

Japanilainen (d44) näyttelijä ja malli,.. Ja vieläpä 23-vuotias! : D Vaikka jätkä on 180cm pitkä, hän on niin pieni.. -__- (vartalon ympärys eli navan kohdalta 66 cm.. O__o)
 

Grauu~, mikä yläkroppa. ; )

Mutta anyways, why I like this guy?
Seksikäs kroppa, komeat piirteet, ihanan mehevät huulet, ääni niin taivaallinen kuin kissan kehräys ja lahjakas näyttelijä näytellen naisfobiasta kärsivästä meikkaavasta miehestä väkivaltaan turvautuvaan kovikseen. Siis C'mon! Kuka voisi kieltäytyy tuollaisesta herkusta? <3^__^ Huomasin hänet ensimmäistä kertaa Hana Kimi-sarjasta, en noteerannut kun hän esitti sivuroolia ja oli aika emo.. : D Mutta mitä enemmän hän esiintyi, siinäpä kiinnostus laukesi ; ) <3
Pitäisi alkaa seurata Ninkyo Helper:iä, hän näyttelee siinä vanhainkodin työntekijää.. x)

Man with every hair colour. ; )

2. Adrien Brody
 
Yhdysvaltalainen 38-vuotias näyttelijä & malli, voitti Oscarin (paras miespääosa, 2003)

  
Näin hänet ensimmäistä kertaa King Kong-elokuvassa ja heti huomioni kiinnittyi häneen nenäänsä ja katseensa.
Siis hänen nenänsä,... jotenkin niin ihastuin sen muotoon ja huomasin, miten komeat kasvonpiirteet ovat.. Ja hänen silmät.. Ah! <3
Hänen äänensä on värisyttävän matala, mutta samalla lempeä. Ja katsekin on viettelevä, melkein mysteerinen ;) Pitäisi alkaa katsoa Splice-elokuvaa.. mutta se vaikutti olevan sci-fi / kauhu, niin en oikein lämmennyt ajatukselle... -___-;; Ja mielellään katsoisin sen jonkun kanssa, kauhut vievät minulta maun kun katson sen itsekseen. Mutta komistus mikä komistus, kropasta puhumattakaan ; ) <3

 

Ah, mikä hymy <3 ... ja kroppa ; )

3. Koji Seto

Japanilainen 23-vuotias näyttelijä, malli ja laulaja. Tehnyt muutamia draamoja Yusuken kanssa, joten sen kautta bongasin tämän lapsikasvoisen komistuksen. ; )

Alkuun en hänellekään sykähtynyt, mutta nähdessään hänen näyttelevän enemmän alkoi kiinnostus pamahtaa heti. Ja kuullessaan hänen laulavan eräässä draamassa suorastaan hämmennyin hänen lahjakkuudestaan.. ja komeudestaan <3 Hänen huulensa ovat aika erikoiset, mutten kiellä ettei olisi seksikkäät. ; ) Ja hän on aika ilmeikäs, One Piece - fani (^u ^), huumorintajuinen ja aika rento jätkä : D Ehkä ensimmäinen näyttelijä, johon en ihastunut ulkonäköön vaan luonteeseen ja näyttelemisen lahjaan. : )

Casual look.

Aika kissamainen ilme ; )

  

Ja tämä kappale se vaan soi päässä, kuunnelkaa samaan aikaan kun katselette näitä kuvia <3

Harha-askel.

Kaunis torstai-päivä.
Päivä alkoi normaalisti kuten jokainen aamu: syön, vähän käyn koneella, pakkaan ruuan valmiiksi, lähden töihin... mutta päättyy erilaisesti.

Töiden lomassa laittaessani jakkupuvun hihoja kiinni, sydämeen alkaa puristaa. Ilma tuntui raskaalta, päähän veri ei kierrä, heikottaa..
Koetin istahtaa aloilleen monta kertaa, mutta heti olon helpottaessa jatkoin hommia... ja muutaman minuutin päästä olotila tuli takaisin. Ajattelin tämän menevän ohi aikanaan, niin väistin sen pahan oloni. Mutta sitten sydämeen iski viiltävä kipu. Pomo huomasi valkoisen kalpeuden kasvoillani ja käski mennä lattialle lepäämään ottaen ohuen patjan, peiton ja tyynyn mukaan. Vaikka kuinka lepäsin ja jatkoin hommiani, se ahdistava tilanne tuli takaisin. Kiitän sitä ihanaa asiakasta (joka on sairaala-alan opettaja), joka huomasi olotilani ja käski tulemaan mukaan vieden minut sairaalaan. . . 
 
Vaikka loppujen lopuksi tiesin, ettei sieltä löydetä syytä tähän olotilaani.

Sairaalalla perillä odotin vuoroani kiltisti, mieshoitsu otti vastaan, otettiin EKG, kuunneltiin hengityksen kulkemista, kyseltiin samoja kysymyksiä mitä moni muukin kysyisi ja vietiin odottamaan lääkäriä. Ne pitkät kaksi tuntia olivat ahdistavat, kun sydän tuntui erittäin riutuneelta ja väsyneeltä.. ja en ole syönyt seitsemään tuntiin mitään. Tyydyin Jaffa-limppariin, mitä pystyin ostamaan kolikoilla.
Mutta lääkärin vastaanotolla nuori nainen tutki minut ja sanoi minulle suoraan, ettei minulla ole mitään vaivaa sydämessä: syke normaali ja hengitystiet kunnossa.

Siinäkö kaikki?
Miksi jotenkin alusta asti tiesin ettei löytyisi mitään, mutta silti olin todella pettynyt ja tyytymätön?

En osannut pidätellä itkuani ja naislääkäri hämmästyi olotilaani. "Miten minä saan sinut piristymään, ettei sinun olotila pahentuisi?"

Vitun hyvä kysymys, laitan vaan feikin hymyn, menen vessaan ja itken turhautumiseni pois.
Kelpaako?

Mutta päivä ei mennyt pilalle, sen sijaan menin taksikyydillä takaisin töihin ja taksikuski oli niin mukava (+komea<3), että kuunteli tämänpäiväisen olotilani ja antoi numeronsa minulle:
"Jos joskus tarvitset taksikyytiä, niin voimme jutella lisää sairauksista ;)"

Miten joku päivä voi oikeasti kääntyä päälaelleen? : D Olen vieläkin hämmentynyt päivän onnistumisesta...
Mutta päädyin lopulta siihen tulokseen, etten ole viime aikoina syönyt tarpeeksi, tehnyt ylitöitä ja nukkunut muutamia päiviä viikossa huonosti..
 
Aloitan läskikuurin, muuta en keksi.